Nykäyksiä

Etäläsnäolon ongelmallisuudesta Minulta on kerran kysytty (se riittää), millainen on valmennusfilosofiani. Vastasin olevani liian kokematon ja liian etäinen valmentaja voidakseni rakentaa oikeastaan minkäänlaista ideologiaa puuhasteluni taustalle. Myöhemmin olen oivaltanut olleeni väärässä. Saa käyttää, mutta ei ole pakko: kun urheilijan innokkuus ja valmentajan maltti kohtaavat, ollaan hyvissä hyökkäysasemissa. Jos asetelma on päinvastainen, en lähtisi edes yrittämään.   Tekstini syntyhetkellä valmennettavani on suihkimassa fillarilla kohti maailman arvostetuimman triathlon-kisan, Havaijin Ironmanin maalia. Toivon hänen psyykkaavan itseään mielikuvilla liikeratojen kepeydestä, verenkierron huuhtelukyvystä, vauhdin tasaisuudesta ja hetken nautinnollisuudesta (riippumatta tuskan määrästä). Koska tunnen urheilijan monen vuoden takaa, itse asiassa oletankin hänen ajattelevan kuten kuvailin.   Otsikossa mainitsemani nykyaikaa heijastava paradoksi, etäläsnäolo, on oikeastaan v...