Ihanko totta?
Oli tyttö, joka rakasti maailmaa. Oli poika, joka rakasti itseään. Kuultiin mieltä sumeuttava lupaus. Kohdattiin kauniisti. Riisuttiin vaatteet ja yhteinen pettymys. Oli yhteiskunta, joka rakasti maailmaa. Oli valtakunta, joka rakasti itseään. Kuultiin mieltä sumeuttava lupaus. Kohdattiin kauniisti. Riisuttiin aseet ja yhteinen pettymys. Rakastan tarinoita. Toki paljon muutakin ihminen tulee rakastaneeksi puolikkaan vuosisadan aikana, mutta kalventakoon tämä tunnustus kasvoni näin vuoden alkajaisiksi. Rakkaus tarinoihin on tietenkin aina legitimoitavissa psykologisesti lapsuudenkaipuulla tai historiallisesti ihmisen tarpeella jäsentää ympäristöään edes jotenkin ymmärrettäväksi. Kelpaako selitys? Tarinat ovat jäsentäneet lapsuutemme pilalle, sanoisi ehkä Janne Saarikivi . Ei ehkä kirjaimellisesti näin, mutta varoittaisi toki tarinoiden totuutta syövästä voimasta. Kuitenkin kaikessa raadollisessa kauneudessaan tarinat ovat keino saada edes jonkinlainen ote ympärillämme v...