Nykäyksiä

Jos ihminen selviää kymmenen vuotta samassa työpaikassa, todennäköisesti hänen aikakäsityksensä on liukunut lineaarisesta sykliseksi jo hyvän aikaa sitten. Toisto on vaihtunut tehokeinosta arjen polttoaineeksi. Vuosikierron lainalaisuuksissa on toki turvallista sukkuloida, mutta toistumisen toistuminen voi aiheuttaa lopulta ahdistusta, paikallaan räpistelyn kokemuksia. Voi tulla tunne pyöräretkestä ilman ketjuja.   Syyskuulla on taipumus vihmoa hymy viivaksi ja nöyristää työmatkapyöräilijät. Sillä on taipumus kasata työt epämääräisiksi pinoiksi ja sotkea kalenterit. Sillä on myös taipumus tyhjentää kesämökit ja ajaa ihmiset viikonlopuiksi kaupunkeihin, joissa hetkiä on vaikea pysäyttää. Syyskuu aloittaa piinaviikot, joiden synkeä päätös on marraskuu, kalenterivuoden musta aukko. Vääjäämättömään päivien lyhenemiseen olisi helppo masentua.   Väitän silti, että syksy on lounaissuomalaisestakin näkökulmasta tarpeellinen, ehkä jopa el...

Jos ihminen olisi tarkoitettu liikkumaan vedessä, sillä olisi pyrstö tai räpylät. Tämän väsähtäneen lausahduksen kuulin joskus jonkun vielä väsähtäneemmästä suusta ilmeisen epäonnistuneen uintitreenin jälkeen. Olen samaa mieltä. Ihmistä ei ole luotu liikkumaan vedessä. Ihmisellä ei ole pyrstöä eikä räpylöitä. Niiden sijaan ihmisellä on räpelöt, joiden vapaata liikettä kutsutaan räpeltämiseksi. Vesi on elementti, jossa tämä liikkeen vapaus kasvaa täysiin mittoihinsa. Niin sanotussa maaurheilussa räpelöt, yleiskielisesti kädet ja jalat, pysyvät joltisenkin aisoissa maakontaktin ansiosta. Vedessä taas alkaa tapahtua hämmentäviä liikesarjoja heti, kun jalka nousee altaan pohjasta. Lähtökohtaisesti uintitekniikan oppiminen on räpeltämisen poisopettelua. Vapaauinti on lajinimikkeenä paradoksi: mitä vapaammin uidaan, sitä hitaammin edetään. Tästä olen nähnyt aikuisikäisille tekniikkaa opettaessani hurjia esimerkkejä. Uintia aloittelevan olisikin hyvä mieltää epävapaauinnin k...