PMS-oireita
Jos ihminen selviää kymmenen vuotta samassa työpaikassa, todennäköisesti hänen aikakäsityksensä on liukunut lineaarisesta sykliseksi jo hyvän aikaa sitten. Toisto on vaihtunut tehokeinosta arjen polttoaineeksi. Vuosikierron lainalaisuuksissa on toki turvallista sukkuloida, mutta toistumisen toistuminen voi aiheuttaa lopulta ahdistusta, paikallaan räpistelyn kokemuksia. Voi tulla tunne pyöräretkestä ilman ketjuja.
Syyskuulla on taipumus vihmoa hymy viivaksi ja nöyristää työmatkapyöräilijät. Sillä on taipumus kasata työt epämääräisiksi pinoiksi ja sotkea kalenterit. Sillä on myös taipumus tyhjentää kesämökit ja ajaa ihmiset viikonlopuiksi kaupunkeihin, joissa hetkiä on vaikea pysäyttää. Syyskuu aloittaa piinaviikot, joiden synkeä päätös on marraskuu, kalenterivuoden musta aukko. Vääjäämättömään päivien lyhenemiseen olisi helppo masentua.
Väitän silti, että syksy on lounaissuomalaisestakin näkökulmasta tarpeellinen, ehkä jopa elintärkeä havahduttaja. Ei se mitään, vaikka iho menettää ruskeutensa ja alkaa kääriytyä koppuraksi, ikävöimään poisnukkunutta kesää. Ei sekään, että ulkogrilli alkaa rapistua palaneiden marinadirippeiden ja aamukasteen syövyttävässä mikstuurassa. Ei sekään, vaikka syysaamuisin peilissä pällistelee muumiotaudin muhjoma omena. Syyskuu pakottaa orientoitumaan uudelleen. Pitää ottaa uusi asento.
Ei tarvitse kuin hetkeksi riuhtautua askelten kopinasta katsomaan puita. Syyskuussa saa aavistuksen estetiikan karusta ristiriidasta: vaikka lehdet valmistautuvat kuolemaan, ne elävöittävät maiseman.
Luontoäidin hidas menstruaatio vaikuttaa meissä kaikissa, sukupuoleen katsomatta.
Syyskuulla on taipumus vihmoa hymy viivaksi ja nöyristää työmatkapyöräilijät. Sillä on taipumus kasata työt epämääräisiksi pinoiksi ja sotkea kalenterit. Sillä on myös taipumus tyhjentää kesämökit ja ajaa ihmiset viikonlopuiksi kaupunkeihin, joissa hetkiä on vaikea pysäyttää. Syyskuu aloittaa piinaviikot, joiden synkeä päätös on marraskuu, kalenterivuoden musta aukko. Vääjäämättömään päivien lyhenemiseen olisi helppo masentua.
Väitän silti, että syksy on lounaissuomalaisestakin näkökulmasta tarpeellinen, ehkä jopa elintärkeä havahduttaja. Ei se mitään, vaikka iho menettää ruskeutensa ja alkaa kääriytyä koppuraksi, ikävöimään poisnukkunutta kesää. Ei sekään, että ulkogrilli alkaa rapistua palaneiden marinadirippeiden ja aamukasteen syövyttävässä mikstuurassa. Ei sekään, vaikka syysaamuisin peilissä pällistelee muumiotaudin muhjoma omena. Syyskuu pakottaa orientoitumaan uudelleen. Pitää ottaa uusi asento.
Ei tarvitse kuin hetkeksi riuhtautua askelten kopinasta katsomaan puita. Syyskuussa saa aavistuksen estetiikan karusta ristiriidasta: vaikka lehdet valmistautuvat kuolemaan, ne elävöittävät maiseman.
Luontoäidin hidas menstruaatio vaikuttaa meissä kaikissa, sukupuoleen katsomatta.
Kommentit
Lähetä kommentti