Paljuilusta

37-asteinen vesi käpertää ihmisen. Ihmekös tuo - tuttu kohdun lämpötila. Olen vakuuttunut siitä, että meidän aikuisten(kin) tenho kylpemiseen johtaa melkoisen primitiivisiin hetkiin. Milloin viimeksi olit yhtä huolia vailla kuin kohdun suojaavassa hauteessa?
  Palju on kertakaikkisen nerokas viritelmä. Paitsi että se saa ihmisen riisumaan arkiminänsä, sen vahvin funktio on saattaa kylpijänsä passiiviseksi tarkkailijaksi. Usein passiivisuus koetaan kulttuurissamme velttoutta kieliväksi piirteeksi, mutta paljussa se aktivoi ympäristön. On aikaa ajatella - ja huomata. Että voikukkameri on muuttunut toivoa hehkuvaksi puhalluskukkapelloksi. Että laulujoutsenten ylilento saa sotilasparaatit näyttämään diletanttimaisilta jäljitelmiltä. Että erilaisuudesta kumpuavilla pilvillä näyttäisi olevan yhteinen päämäärä. Että käpytikan yksitoikkoinen lälkätys on huono ensivaikutelma: on seurattava linnun teräviä liikkeitä ja sulkapeitteen vankkoja vastakohtia.
  37-asteisessa vedessä ympäristöä on vaikea tieteellistää. Alppiruusun vuotuinen ejakulaatio punertaa sydämen. Biologia estetisoituu. Saa merkityksen.